Tämä blogi on takaperoinen päiväkirja siitä, miten tämäntyyppinen kasvatuskumppanuus tai kumppanuusvanheemmuus tuli minulle tutuksi. Kaikki alkoi kuitenkin jo kuusi vuotta sitten ja tuolloin en ollut kuullutkaan tällaisesta. Tämä on samalla tarina kivusta ja tuskasta siinä missä hämmennyksestäkin. Tarina kaikista mahdollisista tunteista, toiveista sekä toivottomuudesta, mausteena vahva humoristinen tai/ja satiirinen tulokulma elämään ylipäätään. Tavallisen "Lahtisen" tarina (ei pahalla ketään "Lahtista" kohtaan) jos tavallisella tarkoitetaan täysin ilman suuntaa olevaa keski-ikäistä naista, joka kuvittelee löytävänsä vihdoin elämänsä ihmisen vain huomatakseen, että ei helv.... Taasko kaikki menee päin persettä? Liiankin usein elämäni aikana olen todennut, että Karman on pakko olla miespuolinen ja suhteellisen pirullinen kaveri, joka syö pähkinöitä ja hihittelee aiheuttaessaan kaaosta aina vain uudelleen. Tällä tarinalla ei ole loppua, ainoastaan kipeän kirpeä kes...